Eilisen uskomattoman jäätävän hääkuumeen, paskan fiiliksen nukkumaanmennessä ("älä oo tommonen") ja tän päivän ihan hirveiden itsetunto-ongelmien jälkeen tajusin viimein mennä ostamaan suklaata, syödä muutaman rivin ja tehä lopuista suklaakeksejä. Ehdottoman hyvä päätös.
Lisäksi päätin laittaa uusimman itse ostetun hopeasormukseni vasempaan nimettömääni lupauksena siitä, että rakastan mua aina. Oikeasti ja täysin varmasti. Aina. Ihan turha jatkuvasti vaan odottaa, että saisin siihen sormuksen poikaystävältäni, koska olen sitä siihen jo pitkään odottanut ja ollut koko ajan mielestäni jotenkin vajaa ihminen. Ei hyvä ollenkaan. Pidän tätä parhaana päätöksenä tämän blogin kirjoittamisen aikana. Ehdottomasti.
Toki jatkan vielä laihduttamistakin, mutta sormus sormessa ja suklaakeksit odottamassa tuntuu tällä hetkellä paljon paremmalta kuin jatkuva pomppiminen vaa'alle ja pois.
Minä rakastan minua.
Aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti