Täällä on ollu vaihteeks hiukan hiljasta. En oo jaksanu vaan valittaa päivästä toiseen teille siitä, ettei aika kulje ja että vihaan tätä yksin asumista. Ja ettei mitään koskaan tapahdu, vaikka tapahtuu kaikkee. Nyt kuitenkin kiehahti!
Kuulin tässä jokin aika sitten reissussa olevalta poikaystävältäni, että hän onkin asunut viimeisen 4 kk alueella, jossa on tapahtunut maanjäristys suunnilleen kerran kuussa, ja että ilmeisesti hän on noista ainakin kaksi tuntenut, mutta "ne oli niin pieniä, että en ole niistä viitsinyt huolestuttaa, vaan aioin kertoa niistä sitten palattuani kotisohvalla". Voi hyvää päivää! Ja mikäs järki siinä sitten kertomisessa olisi ollut? Olisi ollut kiva nähdä, miten tyttöystävä ensin itkee turhaan huolesta ja miten fiilis vaihtuu raivoon siitä, ettei näistä asioista ole kerrottu kun ne on olleet ajankohtaisia? Eniten näistä aiemmin tapahtuneista järistyksistä kuullessa vitutti kuitenkin se, että en tuntenut olevani tarpeeksi tärkeä ihminen, että hän olisi näistä minulle aikanaan kertonut, vaan todennäköisesti kertoi maanjäristysjuttujen sijaan mitä tahansa kuulumisia ruuan laadusta ja liikunnasta, ja pääosin vielä samoja tarinoita kuin blogeissaan, jotka kuka tahansa voi lukea. Hän ei myöskään edes maininnut järistyksen mahdollisuudesta aikana, jolloin itse kävin siellä. Olisin tietenkin ennen omaa reissuani harkinnut tälläisten uutisten jälkeen koko lähtemistä uudelleen, mutta ainakin saanut kerrottua reissun aikaisen järistyksen mahdollisuudesta omalle perheelleni etukäteen. Ilmeisesti mies ei kuitenkaan ole järistyksistä kertonut kenellekkään muullekkaan, sisaruksilleen, vahemmilleen tai edes isovanhemmilleen, eli oikeasti kukaan hänen "entisestä" elämästään ei tiedä mitään siitä, että poika asuu oikeasti aika vaarallisella alueella! Ja tiedän ainakin yhden hänen läheisensä reagoivan uutiseen aiemmista maanjäristyksistä samalla tavalla kuin minä. Ei välttämättä heti tilanteessa, jossa se hänelle kerrotaan, mutta ainakin jäätyään yksin kotiin tämän uutisen jälkeen. Ei helvetti mitä touhua!
Ollaan tässä kevään aikana miehen kanssa useempaankin otteeseen puhuttu skypessä ja tsättäillen miehen lähialueella tapahtuneista järähtelyistä, ja olen niistä skitsonnut ja toivonut ettei siinä hänen alueellaan tulisi näiden järistysten jälkijäristyksiä. Nämä olisivatkin olleet aivan täydellisiä aikoja miehelle kertoa jo tuntuneista järähdyksistä, mutta ehei, niistä ei ole mainittu sanallakaan! En tajua miksi kertoa kuulumisina säästä, jos on hemmetti soikoon tuntenut ensimmäiset maanjäristyksensä ikinä. Ei mulla muuta.
Kuulin tässä jokin aika sitten reissussa olevalta poikaystävältäni, että hän onkin asunut viimeisen 4 kk alueella, jossa on tapahtunut maanjäristys suunnilleen kerran kuussa, ja että ilmeisesti hän on noista ainakin kaksi tuntenut, mutta "ne oli niin pieniä, että en ole niistä viitsinyt huolestuttaa, vaan aioin kertoa niistä sitten palattuani kotisohvalla". Voi hyvää päivää! Ja mikäs järki siinä sitten kertomisessa olisi ollut? Olisi ollut kiva nähdä, miten tyttöystävä ensin itkee turhaan huolesta ja miten fiilis vaihtuu raivoon siitä, ettei näistä asioista ole kerrottu kun ne on olleet ajankohtaisia? Eniten näistä aiemmin tapahtuneista järistyksistä kuullessa vitutti kuitenkin se, että en tuntenut olevani tarpeeksi tärkeä ihminen, että hän olisi näistä minulle aikanaan kertonut, vaan todennäköisesti kertoi maanjäristysjuttujen sijaan mitä tahansa kuulumisia ruuan laadusta ja liikunnasta, ja pääosin vielä samoja tarinoita kuin blogeissaan, jotka kuka tahansa voi lukea. Hän ei myöskään edes maininnut järistyksen mahdollisuudesta aikana, jolloin itse kävin siellä. Olisin tietenkin ennen omaa reissuani harkinnut tälläisten uutisten jälkeen koko lähtemistä uudelleen, mutta ainakin saanut kerrottua reissun aikaisen järistyksen mahdollisuudesta omalle perheelleni etukäteen. Ilmeisesti mies ei kuitenkaan ole järistyksistä kertonut kenellekkään muullekkaan, sisaruksilleen, vahemmilleen tai edes isovanhemmilleen, eli oikeasti kukaan hänen "entisestä" elämästään ei tiedä mitään siitä, että poika asuu oikeasti aika vaarallisella alueella! Ja tiedän ainakin yhden hänen läheisensä reagoivan uutiseen aiemmista maanjäristyksistä samalla tavalla kuin minä. Ei välttämättä heti tilanteessa, jossa se hänelle kerrotaan, mutta ainakin jäätyään yksin kotiin tämän uutisen jälkeen. Ei helvetti mitä touhua!
Ollaan tässä kevään aikana miehen kanssa useempaankin otteeseen puhuttu skypessä ja tsättäillen miehen lähialueella tapahtuneista järähtelyistä, ja olen niistä skitsonnut ja toivonut ettei siinä hänen alueellaan tulisi näiden järistysten jälkijäristyksiä. Nämä olisivatkin olleet aivan täydellisiä aikoja miehelle kertoa jo tuntuneista järähdyksistä, mutta ehei, niistä ei ole mainittu sanallakaan! En tajua miksi kertoa kuulumisina säästä, jos on hemmetti soikoon tuntenut ensimmäiset maanjäristyksensä ikinä. Ei mulla muuta.
