Jäntevä keho = Ikuisuusprojektini.
Blogi = Uusi keino saavuttaa tavoitteeni.
Kokeillaan. Kroppa kuntoon kaason hommia varten ensi kesäksi!

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Lapsen hankinta tehokas tapako laihtua? 28.9.2011

Eilen siis kaksi ystävääni (toinen 2 lapsen äiti, toisen laskettu aika viikon sisällä) koittivat vakuuttaa minua siitä, että raskaus on helpoin dieetti, jolla painon saa tehokkaasti alas ja pysymään siellä. Perusteena se, että jalat saavat tehotreeniä vatsan kasvaessa ja loppuvaiheessa kohtu painaa vatsalaukkua niin paljon, että se väkisin pienenee. Kuulostaa sinällään ihan hyvältä, mutta en itse haluaisi pelkän laihdutuksen takia hankkia itselleni vauvaa, tai kasvaa vain keskivartalosta 9 kk ajan, jotta voin synnytyksen jälkeen kiinteyttää kaiken sen ylimääräisen ihon ja olla kunnossa suunnilleen 1,5 vuoden päästä "dieetin" alun jälkeen.
Minulle kiitos se toinen vaihtoehto: kroppa pienemmäksi pikkuhiljaa alkaen heti ja ei vauvaa.

paino: 92,7 kg
vyötärön ympärys: 79 cm
BMI: 31,3 - merkittävä lihavuus

tiistai 27. syyskuuta 2011

Toivottavasti emme mene tänään kihloihin.

Kerrankin heräsin onnellisena, vaikka olinkin nukkunut huonosti. Tänään ei tarvitse odottaa, toivoa ja lopulta pettyä siitä, että tänään ei taaskaan ollut se päivä. Ei minun tarvitse odottaa, että poikaystäväni tajuaisi haluta kanssani kihloihin, sillä eilinen idea sormuksesta minulta minulle tuntuu aivan timantilta. En todellakaan ole millään tavalla puutteellinen ihminen itseksenikään ja sormus muistuttaa konkreettisesti minua tästä koko ajan.

Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että en ehkä edes haluaisi vaihtaa omaa sormustani kihlasormukseen, jos siihen tulisi tilaisuus. Se aika meni jo, kun määrittelin itseni poikaystäväni ja hänen halujensa kautta. Jos kahden vuoden päästä emme ole kihloissa, harkitsen vakavasti eroa, vaikka kaikki menisikin muuten hyvin. 25-vuotiaana, 10 vuoden seurustelun jälkeen pitäisi todellakin jo tietää, mitä haluaa.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Sormus minulta minulle. 26.9.2011

Eilisen uskomattoman jäätävän hääkuumeen, paskan fiiliksen nukkumaanmennessä ("älä oo tommonen") ja tän päivän ihan hirveiden itsetunto-ongelmien jälkeen tajusin viimein mennä ostamaan suklaata, syödä muutaman rivin ja tehä lopuista suklaakeksejä. Ehdottoman hyvä päätös.

Lisäksi päätin laittaa uusimman itse ostetun hopeasormukseni vasempaan nimettömääni lupauksena siitä, että rakastan mua aina. Oikeasti ja täysin varmasti. Aina. Ihan turha jatkuvasti vaan odottaa, että saisin siihen sormuksen poikaystävältäni, koska olen sitä siihen jo pitkään odottanut ja ollut koko ajan mielestäni jotenkin vajaa ihminen. Ei hyvä ollenkaan. Pidän tätä parhaana päätöksenä tämän blogin kirjoittamisen aikana. Ehdottomasti.

Toki jatkan vielä laihduttamistakin, mutta sormus sormessa ja suklaakeksit odottamassa tuntuu tällä hetkellä paljon paremmalta kuin jatkuva pomppiminen vaa'alle ja pois.
Minä rakastan minua.
Aina.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Minä haluan. Etkö sinäkin voisi?

Nyt se iski päälle ja iskikin kovaa. Haluan naimisiin.

Pidettiin kiva ilta lapsuudenperheeni ja tyttö- ja poikaystäviemme kesken viime viikolla ja pääsin kyselemään hieman veljeni ja hänen tyttöystävänsä hääsuunnitelmia. On se jännä, että kuvat hääpaikasta, hääpuvun teettämisaikataulu ja muiden laihdutusprojekteista kuuleminen saa naisen reagoimaan tällä tavalla. Ei perse.
  
Miksi menisin pian naimisiin?
1. Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa pian 8 vuotta, josta asuneet yhdessä kolme.
2. Olemme keskustelleet vakavasti tulevaisuudesta, naimisiinmenosta, asunnosta ja lapsista.
3. Molemmat haluaisimme alkaa perustaa perhettä viiden vuoden sisällä tästä.
4. Meillä on yhteinen tili.
5. Olemme riidelleet yhdessä ja selvinneet siitä kunnialla.
6. Arvomme elämässä ovat samankaltaisia.
7. Viihdymme hyvin yhdessä.
8. Sytymme toisistamme.

Miksi en menisi pian naimisiin?
1. Emme ole kihloissa. Minä haluaisin ja poikaystäväni tietää sen, mutta hän kertoo omaavansa kammon sormuksia kohtaan. Jonkun metalleihin ja bakteereihin liittyvän. Hän kuitenkin ilmeisesti haluaa pitää sormusta ollessaan kihloissa.
2. Poikaystäväni lupasi vuosi sitten työstää sormuskammoaan, mutta muutama viikko sitten asiasta puhuessamme myönsi, että ei ole tehnyt asian eteen mitään.
3. Lähden viikon päästä vaihto-opiskelemaan Eurooppaan, eikä poikaystäväni tiedä, milloin hän tulisi minua katsomaan, vaikka pitää matkailusta.
4. Vaihdon jälkeen saatan joutua työskentelemään jälleen kesän kaukana toisella paikkakunnalla kuin poikaystäväni.
5. Kesän jälkeen poikaystäväni lähtee kuukausiksi yksin reilaamaan omaan vaihtokohteeseensa samalla kun itse aloitan jälleen täysipäiväiset opinnot kotimaassa. 
6. Reilattuaan tarpeeksi, poikaystäväni on vaihdossa Aasiassa ajan, jota hän ei vielä tiedä.
7. Tänä aikana, tai viimeistään sen jälkeen saatan joutua jälleen työskentelemään toisella paikkakunnalla.
8. Poikaystäväni palattua reissultaan hän tuskin haluaa ensimmäisinä kuukausinaan alkaa suunnitella häitä.
9. Vaikka haluaisikin, hänellä tuskin on varaa sellaisiin häihin, jotka haluaisin.
10. Minusta tuntuu, että se olen aina minä, joka alkaa puhua yhteisestä tulevaisuudesta.

Nopealla yhteenlaskulla nähdään, että joudun kärvistelemään hääkuumeessani vielä hyvän aikaa ennenkuin menen naimisiin.

En tiedä kestänkö itseäni tuona aikana. 
Tai kestääkö poikaystäväni minua.
Ja mikä pelottavinta, saatamme muuttua vaihtoreissujemme aikana niin paljon, että emme enää sovi toisillemme. 

Aika näyttää.
Helvetin aika.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Tilannekäyrä 21.9.2011

Koska käyrän lukeminen sivupalkista on lähes mahdotonta, alan laittaa sen päivittämisen jälkeen aina kuvana tänne tekstien sekaan omalla otsikollaan. Saatte edes jotenkin irti sen minkä saan itsekin. :) Klikkaa kuvaa, saat sen isommaksi.


Passikuvasta totuus, 21.9.2011

Kävin tänään siis otattamassa shoppailureissulla passikuvat, koska niille tulee pian tarve. Tuliko hyvät? Nojaa, nojoo. Tavallaan. Ihan joo.

Kuva on sinällään onnistunut. Valotus on hyvä, meikki on hyvä, tukka on ihan ookoosti ja silmissä on eloa. Mut kuva on ihan TOSI läheltä, eli pää näyttää isolta pallolta, vieno hymynkare on vaan suora ja tietenkin kuvassa on yksi leuka liikaa. ;) Ja kuvat on värillisiä?! Woot? Paras puoli on tietenkin se, että kuvat on nyt tuoreet ja oikeasti ihan hyvät. 

Aikaa kuvaukseen ei tarvinnut varata, otetun kuvan sain hyväksyä kamerasta ennen kuvien tekemistä paperikuviksi, hinta opiskelijahintaan 17 e ja sain yhteensä 6 kuvaa. Liike oli Valokuvaamo Klik Tampereella, josta en ollut ikinä aiemmin edes kuullut. Hankin tosiaan tänä kesänä jo aiemmin Superkuvasta ihan järkyttävät kuvat (4 kpl 15 e). Olin päässyt juuri aamuvuorosta, tukka oli likainen, meikki töistä kärsinyt ja kuvan valotus oli perinteisen salaman takia täysin väärä, eli ihoni näyttää näissä kuvissa keltaiselta. Tietenkin, koska olen nainen, päätin tuolloin heti liikkeestä poistumisen jälkeen, että hankin uudet kuvat ja käytän otettuja vain hätätilanteessa. Onneksi nyt ei tarvitse, koska nuo kuusi kuvaa riittävät varmasti ihan hyvin muutaman seuraavan vuoden. 

Parasta on siis oikeasti se, että seuraavat kuvat tarvitsee varmaankin ottaa vasta sitten, kun oikeasti laihdun siten, että saan tuon toisen leuan pois. Siinä voi helposti mennä semmoinen hetki, että nämä kuvat eivät ajallisesti enää kävisi. :P En kyllä suosittele Superkuvaa passikuvien hankintaan, sillä olen sieltä hankkinut kolmet kuvat, joista vain yhdet ovat olleet käyttökelpoisia. Oikeasta valokuvaamosta saa paljon nätimmät kuvat, joissa iho näyttää hehkeämmältä ja rajat ovat pehmeämmät, jolloin kuvasta tulee oikeasti hieno, eikä perinteisen passikuvan tapaan ehdoton.

Kropan tilanne viikon flunssan jälkeen numeroina:
paino: 91,9 kg
vyötärön ympärys: 79 cm
BMI: 31,1 - merkittävä lihavuus

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Flunssa 14.9.2011

On ehkä tylsintä ikinä vaan olla ja levätä kotona. Tänään on kolmas päivä nukkumista, syömistä ja niistämistä ja todellakin tekisi mieli lähteä ulos lenkille. Vaikka siellä onkin satanut koko päivän ja myös viime yön. Perseestä.

Oloa ei yhtään helpota se, että kun katsoo leffaa läppäri sylissä maaten sängyssä selällään, näkyy näytöstä välillä oma meikitön naama ja edelleen se kaksoisleuka. Hiukan pilaa fiilistä semmoinen.

Tiedän myös, että poikaystävälläni menee hermo siihen, että olen aina kotona. No, kipeänä minulla ei ole vaihtoehtoja, mutta kun tervehdyn, teen varmaankin edelleen kouluhommia kotoa käsin. En saisi opiskelija-alennuksia koululla, niin voin yhtä hyvin keitellä kahvini kotonakin. Tosin, lähtö ulkomaille on tällä hetkellä muutaman viikon päässä, eli otan kotihetkistä kaiken irti nyt kun vielä voin. Ja raivaan kämppää samalla tavaroistani, jotka ovat käyneet minulle turhiksi, ei tarvitse kumppanini sitten niiden kanssa menettää hermojaan minun ollessani reissussa. En tiedä miten ikinä selviän pakkaamisprojektista.

paino: 92,2 kg
vyötärönympärys: 79 cm
BMI: 31,2 - merkittävä lihavuus

perjantai 9. syyskuuta 2011

Suklaajuustokakkua.. 9.9.2011

Jääkaapissa odottaa noin neljä annosta dominopohjaista suklaajuustokakkua ja mulla on menkat. Kokeileppa tässä sit mukamas laihduttaa ja olla mässäilemättä. :D Aina voi tietysti uskotella itelleen, että on ihan normaalia ottaa aamupalan jälkiruuaks kakkua ja syödä se kahvin kanssa niinku ihan normaali jälkkäri. Ainoona erona tavalliseen se, että kello on puol 8 aamulla. Tai ainaki voin kuvitella niin. 
Noh, tässä mennään tänään.

paino: 92,3 kg
vyötärönympärys: 79 cm
BMI: 31,2 - merkittävä lihavuus

torstai 8. syyskuuta 2011

8.9.2011

Eilen oli kahden lenkin ja parisuhdekeskustelun päivä, tänään aamupäivä meni vanhojen lehtien parissa. Koska alaselässäni on muutama menkkajunttura ja illalla tiedossa pieni perhejuhla, tänään tuskin tulee enää edes urheiltua. Joskus menee näin. Pitäsiköhän siivota vaikka vaatekaappi, jotta päivän saa käytettyä edes jotenkin fiksusti? Ehkä olisi aika heittää kaikkein kulahtaneimmat kuteet UFF:ille, jos niitä ei ole käytetty vaikka vuoteen.. Voisin ainakin yrittää. :)

paino: 92,8 kg
vyötärönympärys: 79 cm
BMI: 31,4 - merkittävä lihavuus

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Puma BodyTrain -kengät, 99 e. Huuhaata vai ei?

Ostin kyseiset popot kesätyörahoistani, sillä tosiaan, projekti painonpudotukseen ja kehonmuokkaukseen on meneillään, jos se vielä on epäselvää. Vanhat lenkkarini ovat Adidaksen perusversiot, 40e, ja ne hiertävät nykyään kantapääni aika pahaan kuntoon melkein joka käyttökerta. Adidaksen kengät eivät oikeastaan koskaan ole sopineet jalkaani kovin hyvin, mutta halusin viimeksi antaa myös niille mahdollisuuden. Kuitenkin, sovittaessani parisen viikkoa sitten kaupassa näitä Pumia, tunsin jalkojeni rakastuneen. En aio siis ostaa uusia Adidaksia, mutta säilytän toki vanhat vielä sen aikaa, kun niitä voi käyttää. Yleisurheiluun ja lyhyisiin juoksulenkkeihin ne ovat edelleen varsin passelit, sillä en ole heittokenkiäkään vielä raaskinut ostaa, enkä aina juokse tartanilla, jotta voisin käyttää piikkareita. Mutta sitten asiaan.. :)
Pari ensimmäistä lenkkiä kuvittelin kenkien olevan melkoista huuhaata, vauhdin niillä toki saa päälle siihen muotoillun pohjan ansiosta, mutta en tuntenut jaloissani mitään erikoisia tuntemuksia. Lenkit tuntuivat kuitenkin mukavilta, sillä kengät saivat jalkani oikeaan asentoon, enkä tuntenut pitkienkään lenkkien jälkeen painetta nilkoissani tai polvissani. Tästä syystä kävelylenkit ovatkin olleet aika iso osa liikuntaharrastustani viime aikoina.

Noin viikon lenkkeilyn jälkeen nostin hieman tehoja, koska halusin kokeilla kenkien todellista vaikutusta ja paahdoin yhtenä päivänä 2 x 45 min vesipullon kanssa hyvällä temmolla ja 15 minuuttia kestävällä välipalautuksella venytyksineen. Poltto takareisissä oli jälkimmäisellä pätkällä (loivaan ylämäkeen kuljettuna) mieletön ja pakarat joutuivat todellakin koville! Ja rakastuin kenkiin oikeasti! Päätin kokeilla niiden kanssa vielä kävelyretken laskettelurinteeseen, koska siihen oli mahdollisuus ja se todellakin kannatti! Tunnin reissun jälkeen, kun rinne oli ensin kiivetty ylös ja sitten alas, jalkani tärisivät rasituksesta ja vatsa- ja selkälihaksetkin olivat olleet kovilla. Hienoa!

En uskalla vielä juosta kengillä, sillä en tiedä miten jalkani reagoisivat. Aion totutella kävelyyn kunnolla ensin ja ottaa selvää, suositellaanko juoksemista BodyTraineilla lainkaan. Mutta pelkkä kävely.. Vitsit, en uskonut, että sekin voisi olla näin tehokasta. :)

Eli ovatko kengät ihan peruslenkkarit, joista joutuu maksamaan satasen? Muokkaavatko ne vartaloa eri tavoin kuin liikkuminen normaaleilla lenkkareilla?

Sanoisin, että ne eivät ole peruslenkkarit, sillä ne toimivat vähintään siten, että lenkille haluaa lähteä useammin. Ja kävelylenkeistäkin tulee mieluisia, kun tuntee liikkuvansa ihan huomaamattaan melkoista tahtia pohjan muotoilun ansioista. Sitä en vielä tiedä, että miten vartaloni muokkaantuu kenkien ansioista, sillä olen liikkunut niillä vain niin vähän aikaa. Ostos oli kuitenkin mielestäni varsin fiksu, eikä lainkaan turha ja kengät ovat myös esteettisesti kauniit. Hienoa. :)

Tilanne tänään miniloman jälkeen:
paino: 92,1 kg
vyötärönympärys: 79 cm
BMI: 31,1 - merkittävä lihavuus

lauantai 3. syyskuuta 2011

2.9.2011

Huhhuh! Rahaa palaa aina vaan! Täytyy lopettaa shoppailu NYT!
Eilen en siis ehtinyt kaupassajuoksemisen takia päivittämään, mutta tässä eiliset lukemat.

paino: 91,8 kg
vyötärönympärys: 79 cm
BMI: 31,0 - merkittävä lihavuus