Kerrottakoon ensimmäisenä, että kerrankin tällä kaikella ylimääräisellä ajalla tehty päättely tuotti tulosta. Tein viikonloppuna siis selväksi mun poikaystävälle, että haluan tietää mitä hänen ja tän työkaveritytön välillä on ollut, ja että mua ei haittaa, vaikka jotain olisikin ollut, kunhan siitä kerrotaan nyt, eikä nyt kielletä ja kerrota myöhemmin. Pohjustin asiaa omilla päätelmilläni, jotka eivät siis osuneet niin kovin kauas, ja sain tietää, että kihloissa oleva, kesäkuussa naimisiinmenevä tyttö oli ollut ihastunut mun poikaystävään ja sitten yksissä bileissä sen kännissä jollain tavalla kertonut. En todellakaan tiedä, että millä sanoilla tai tavalla, mutta aika suoraan on saanut asian ilmoittaa, kun ei tuo mun avokki ole niitä parhaita miehiä tulkitsemaan pieniä vihjeitä... Tilanne oli kuitenkin ilmeisesti jollain tavalla lauennut ja nyt he ovat ilmeisesti taas ihan kavereita. MUTTA, eipä ole niitä kahdenkeskisiä kävelylenkkejä tehty. Ja pirun hyvä niin. Lupasin, että en ota koko tyttöä puheeksi enää, ja se lupaus pitää.
Ja se toinen juttu. Parikymppinen, hyvin palvellut auto alkoi oireilla torstaina, ja jätettiin se hoitoon poikaystävän porukoille. Illan kuluessa selvis, et rempasta tulis aika isotöinen, joten alettiin miettiä, et pitäskö ettiä jotain autoo jostaki hätäratkasuks, ja jos, ni millasta autoo ja millä hinnalla. Juttelut loppu kuitenkin siihen, et tuli ilta ja sovittiin, et puhutaan lisää perjantaina. No, menin hakemaan poikaystävän kotiin kun hän oli päässyt töistä ja eikö siellä pihassa odottanut yksi uusivanha auto! Auto, jonka hänen porukat oli käyneet salaa ostamassa! Ja samanlainen, millaisia poikaystävän porukoilla on jo useampi, eli auto, joka on korkea ja tylppänokkainen, ja jota en sen takia uskalla juuri ajaa, koska en nokan avulla näe, kuinka kaukana auton oikea sivu on. Omissa toiveissa, jotka poikaystävänikin sai edellisenä päivänä kuulla, oli siis matala auto, jolla on pitkä nokkapelti. Mielettömät angstit ja pelot itkettyäni huomasin, että minkäs sille tässä vaiheessa enää mahtaa: En kuitenkaan uutta autoa kehtaa nyt heti ostaa! No, maksoin autosta poikaystävälleni puolet, jotta en pelkäisi niin kovin paljon sitä kolaroimista, ja jotta olisi sitten jo säästössä se raha, jolla vaihdattaa puskurin.. :D En tiedä johtuuko sitten tuosta maksetusta puolikkaasta vai mistä, mutta kyllä tuo kymmenvuotias alkaa vaikuttaa jo ihan kivalta tapaukselta.. Enkä ainakaan vielä ole sitä naapuriautoon tai aitoihin raapinut! :)
Eilinen BodyPump oli kova ja tänään siitä kärsitään. Mittoja kurkkailen ehkä huomenna aamulla. Olisi kiva, että ne tulisivat huolella alas, tilasin netistä juuri mekon, josta oli oma ja sitä yhtä suurempi koko loppunut.. Kai sitä tyttö kesäkuun loppuun mennessä mahtuu Josefssonsin nelikakkoseen..(??) Toivotaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti